Iisalmen Runnilla Pesolanniemessä on Pesolan tila, jossa on jo pitkään keskitytty puhtaan, kotona kasvatetun kotimaisen pihvilihan tuotantoon. Tilan isäntä, Antti Niskanen muotoilee tilan tarinan tällaiseksi.
Olin 12-vuotias kun isä kuoli. Siitä lähtiin aloin tilalla tekemään töetä. Pikkunen tila oli silloin mutta kaekki piti käsin tehä. Paskat levittee pellolle taekolla ja kirveellä halakoja talaven polttopuut jne. Sillon meillä oli satakunta kanaa, puolenkymmentä lammasta ja mullikkaa sekä 11 ha peltoo.
Suurinpiirtein samoilla määrillä mentiin meekäläesen 18 vuoden ikkään asti jolloin otin tilan isännyyven haltuun. Sillon elettiin vuotta 1988. Tuntu melekoselta laajennukselta, jos johonkin nurkkaan sain tehtyä yhen mullikan lisäpaekan…
1990-luku kulu rakentaessa pihatoita, paalivarastoja, rehusiiloja, korjaamoita jne. Keskityttiin pelekästään naudanlihan tuotantoon, joka perustui teurastamon vasikkavälitystuotantoon. Peltoa saatiin vuokrattua lissee. Eläinpaikkoja oli noin 150.
2000 luvun alkupuoliskolla alkoi vähitellen kiinnostamaan oma tuotanto sekä siirtyminen emolehmiin. 2004 sitten ruvettiin tuumasta toemeen ja tuli ensimmäiset 20 emolehmää meijän tilalle.
2005 keväällä sitten rupesin harjottelemmaan lehmän poikimista. Jännitti aekalaella ensmäeset syntymät, kun ee oekeen tiennä mitenpäen lehmä poekii. Kirjoista tul luettua ja joskus aijemmin tullu nähtyä koko tapahtuma.
2005 kesällä alotettiin apevaraston ja emolan rakentaminen. Siihen tuli emolehmien, pellon ostoo ja apevaunun hankintaa yhtäaikoo. Liian isot investoinnit yhtäaekoo kun ruppee kaeken tekemään tyhjästä. Samalla aekoo vuen sissään putkahti poeka ja tyttö mualimaan.
Siinäpä saatiin emola, katettu lantala ja siittolakin valmiiksi rakennettua. Emopaikkoja tällä hetkellä 105 kpl ja siitossonnija 7 kpl entisten 150 loppukasvatuspaekan lisäksi. Kesäaikana karjamiärä on 320 kpl paikkeilla.
Kohti suoramyyntiä
Kun oli oma tuotanto päällä niin alako piässä kytemään pihvilihan suoramyynti. Ihteen harmitti kun hyvä pihviliha hukkuu kaupanhyllyihin ja kukkaan ee siitä tiennä oekeen mittään.. Kävin aena kyselemässä joltain kaappiaalta oesko tämmöseen kiinnostusta. Tuntu olevan.
Taeshan siinä joku 6-7 vuotta männä piätä pyöritellessä ja velloissa ajatusta omasta myynnistä. Sitten 2013 alkusyksystä ilmoittauvuin Juvalle suoramyyntikurssille. Siellä kulin ja se vetäjä sae minut jotenkin ällyytettyä tähän hommaan mukkaan. Siitäpä sitten yks tutuntuttu suunnittel lokkoo valmiiks. Ite sonnin kuva mulla oli jo valmiina talon seinällä. Sen teki aekanaan sillonen työntekijä.
Silloin syntyi Pesolan Pihviliha.
Loppusyksyllä lähti ensimmäiset 3 hiehoo teuraaksi. Sain yhteistyö kumppaniksi alkuajaksi Runnin Kylpylän. Aattelin että jos ee kaapaks mäne niin ompahan sitten itellä aenakin lihhoo mitä syyvä.
Alakuun nolotti ihan ajjoo kaapunkilla kun fokuksen takaikkunassa ol Pesolan pihvilihan tarra. Kun immeiset tietää oekeesti kuka siinä ajjaa. Tuotannolle oli annettu kasvot. Aijemmin pystyi piiloutummaan teurastamon selän taakse. Sillon vastuut loppui kun teurasaaton takavalot hävis ja tili tul tilille. Nyt ollaan vastuussa ihan kaekesta. Lihan laavusta lähtiin koko rosessiin. Ensmäeset asiakkaat kun kehui miten hyvvee lihhoo tämä onkaan. Pit ihan kysyä että et kae puhu vuan lämpimikseen miellyttääkseni minua. Ee puhu, se on oekeesti. Sillon ol pakko uskoo kun ite syönä tätä ikän niin se ol ihan päevänselevä asia itelle. Ee sitä niin arvostana.
Nykyään ee nolota mikkään jos ee Mersulla törttöele liikenteessä. Jos mulle ois alakuun kerrottu mihin kaekkeen minä jootusin ja minkälaeseen rumpaan oesin jootuna, niin tuskin olisin uskaltanut lähtee koko souhon mukkaan. Tähän hommaan on pikkuhilijoo kasvettu mukkaan. Viljelijätä ee oo koolutettu myyntityöhön eekä mihinkään muuhunkaan tämmöseen. Ossuuskunnat hakkoo tavaran pihasta iliman myyntipuhheita ja hintaneuvotteluita. Riittänä kun vuan tuottaa semmosta tavarata mikä niille kelepoo.
Suoramyynti varsinnii lihalla on ihan oma elämäsä. Elläemessään on niin monta eri osaa mitkä pitäisi saaha myytyä kannattavasti ja suht kohtuullisella aikataululla. Siinä on välillä haasteita mutta asiakaskunnan laajetessä tämä puoli kehittyy parempaan suuntaan.
Monipuolista työtä ja kovaa markkinointia
Jos jiäpi kottiin oottamaan asiakkaita niin ikävä tulloo. Kyllä sitä pittää ite lähtee jalakautummaan turuille ja toreille. Omalle toiminnalleen pittää saaha nimmee mieluiten enemmän hyvässä ku pahassa. Oltava monessa mukana jopa välillä aeka mahottomassakin jutuissa mukana.. Räntin luominen kestää koko aejan niin pitkään kuin tekköö tätä työtä. Se vuatii hermoja ja tupakkoo pirusti vaekka en poltakkaan. Ee mulla oo oekeen käryä vieläkään miten tätä tehhään mutta minä vuan tien tätä hommoo.. Tämä on kyllä tos mukavata ja mielenkiintosta hommoo varsinnii kun liha tekköö jotennii kaappasa. Käsistä ee revitä mutta homma kehittyy pikkuhilijoo. On rikkaus kun on tullut niin paljon yhteistyökumppaneita, asiakkaita, tuttuja mukkaan tähän hommaan. On päässy tutustumaan hienoihin ihmisiin. En etes aatellukkaan alakuaekana että tämä on näen rikasta työtä aenakii henkisesti.
Muutama vues sitten kaappoja oli ihan etelätä myöten asiakkaina. Ylleensä oli vain kerta tillaas ja se siitä sitten. Miärät oli pienijä ja kulin esittelemässä tuotteita. Hirveesti vee aekoo kun joka pkt piti se ostaja löötee. Lähiympäristön kaupat kyllä toimii.
Panostus ravintoloihin on alakana tuottamaan tulosta. Niitä on pikkuhilijoo tullu lissee asiakkaiksi. Isompiin paikkoihin kertalähetykset ovat jopa parinsaankilon luokkoo. Laatupaikkoja oon ehtiny, jossa ymmäretään hyvän lihan piälle. Niitä on kyllä löytynytkin. Joskus tuskastuttavan hittaasti mutta kuitennii. Uusija asiakkaita löytäessä on piettävä piä ja lihat mukana. On muistettava, että vanhatkin asiakkaat on hoijettava yhtä huolella ku uuvetkin. Jos muutaman kerran sannoo että ee oo kun män liha uuvelle asiakkaalle niin se homma loppuu siihen. Niin isot kuin pienetkin asiakkaat palvellaan ja arvostetaan samalla tavalla. Joskus siitä pienestäkin voe tulla iso asiakas. Yksityisasiakkaat ovat yhtä tärkeitä siinä missä muutkin.
Viime vuonna lähti n 50 eläintä suoramyynnin kautta teuraaksi. Tässä on vielä vara tuplata myynti joten työn sarkoo riittää.
Pesolanniemestä ympäri Suomen
Joskus huonoina hetkinä oon miettinä lopettamista ihan tosissaan. Aena se joku pilikahus tulloo ja aattaa jaksamaan etteenpäen. Sitten oon aatellu että tämä 6 ja puolen vuen tehty työ ois männy sit ihan hukkaan jos lopettas. Tässä on kuitennii aeka pitkälle piästy vaekka missään ruuhka-Suomessa ee asutakkaan. Vähäsettii rahat seesoo varastossa niin navetassa kuin pakkasessakin. Tavara onneks liikkuu kohtuuvella näen talavi aekaankin ja kessee kohti kiihtyy.
Viime vuen puolella investoin omiin pakkas- ja kylmiöhuoneisiin. Toimitus varmuus lissääntyy ja pystyn toimittamaan sit isojakin kertamäärijä lihoissa. Uskoo siis löytyy tähän asiaan.
Onhan tämä kotipitsa homma aekaa huikee juttu tämmöselle pientuottajalle kun tämmöseen ketjuun piäs mukkaan. En tiijä vielä mihin kaekkeen tämä johtaa mutta ehkä on parempi etten tiijäkkää.
Sloukani on: Kotona syntynyt ja kasvanut Pesolan Pihviliha suoraan Isännän käestä.
